Ensiksi kiitos Veljelle, joka on antanut luvan käyttää täällä ottamiaan kuvia! Liitän niistä mukaan muutaman, vaikka kuvat eivät tekstiin mitenkään liittyisikään.

1475225.jpg

(kuva Bongeunsan buddhalaisesta temppelistä. Vanha, mutta operoi edelleen.)

Metrossa on hauskaa istua (tai, kuten Soulissa usein, seistä) tuijottelemassa ihmisiä. Täällä harrastusta hieman haittaa se, että itse on se tuijottelun kohde, mutta onnistuu se ovelalta tuijottelu siitäkin huolimatta. Joidenkin mielestä aasialaiset/kiinalaiset/korealaiset ovat kaikki samannäköisiä, mutta itse en näe asiaa niin. Kaikki ovat erinäköisiä. Vaikka ihmisiä on satoja, ei samanlaisia kasvoja näe.

Mistähän tuo on tulossa ja minneköhän se on menossa? Mitähän se miettii, kun näyttää noin haaveilevalta? Tuo taitaa olla surullinen, kun on niin allapäin. Toivottavasti olo helpottaa pian. Tuolla on ihan selvästi kiire jonnekin – minnekähän? jne jne jne. Tunnelmien, kasvojen ja ilmeiden lisäksi täällä on erityisen hauskaa katsella myös ihmisten pukeutumista, sillä korealaiset ovat tarkkoja ulkonäöstään. Tietysti tusinaan mahtuu joskus jokunen tuulipukukin, mutta yleensä korealaiset ovat pukeutuneita kuin olisivat työpaikkahaastatteluun menossa: tavallista virallisemmin, mutta ei yliampuvasti.

Varsinkin naisten kenkiä on huikeata ihailla, sekä jaloissa olevia, että kaupan ikkunassa kutsuvasti kököttäviä. Metroissa, ja kaupungissa yleensäkin, kävelymatkaa kertyy ja tällä meidän alueella on mäkeä ylös ja alas, mutta siitä huolimatta naiset kävelevät koreissa koroissa. Joskus kävelytyylit eivät niitä kaikkein kauneimpia ja sulavimpia ole, mutta pääasia, että kengät ovat! Minua odottaa kaupassa useat, ehkä jopa kymmenet kengät, jotka aion ostaa. Tai ainakin käydä sovittamassa. Tai vähintäänkin ihailla niitä ikkunan läpi. Joskus kengät ovat parhaimmillaan ihailumatkan päästä – varsinkin korkokengät täällä näillä kävelymatkoilla, joita meidän pesue päivittäin tekee. Mutta miten ihmeessä nämä paikalliset sitten taivaltavat niillä? Pitänee alkaa harjoittelemaan; hyvä syy hankkia "kävelykenkiä".

1475224.jpg 

(tai juoksukenkiä: tässä Tytön johtamalla päiväjumpalla naapuritalon pihalla.)

Täkäläisessä metrossa ei näe yhtä paljon friikkejä, köhöm, siis eksentrisiä ihmisiä kuin vaikkapa Lontoon metrossa. Vielä yhtään hullua, oudosti käyttäytyvää tai eriskummallisesti pukeutunutta heilujaa (joka vielä kantaisi mukanaan jotakin hyvin omituista esinettä) ei vastaan ole tullut. Kaikki ovat (päällisin puolin) normaaleja ihmisiä. Ehkä me olemme junavaunujen sirkusnumero paikallisille?

Vanhukset ovat arvostettuja ihmisiä ja vaikka metro olisi kuinka täynnä, eivät nuoret ihmiset mene istumaan eläkeläisille varatuille paikoille. Vanhat naiset varsinkin ovat kunnioitettavia, vaikka ihan vanhimpia ei juurikaan metroissa näe. Heitä näkee enemmän maan päällä köpöttelemässä kumarassa, tai lakaisemassa talojensa pihoja. Näitä vanhuksia katsellessa ei voi olla miettimättä, mitä kaikkea heidän elämäänsä mahtaakaan mahtua.

Osa on sitä ikäluokkaa, että he ovat eläneet jo Japanin (hirmu)vallan alla. Ties mitä heille tai heidän läheisilleen silloin on tapahtunut. Kun Japani antautui toisen maailmansodan jälkeen Korea jaettiin kahtia ilman Korean omaa suostumusta ja muutama vuosi siitä eteenpäin sodittiin Korean sotaa. Ovatkohan nämä vanhukset menettäneet sukulaisiaan rajan toiselle puolen, kuten niin monelle korealaiselle kävi. Ovatko he nähneet toisiansa tai voineet mitenkään muutenkaan olla yhteyksissä toisiina? Vain harvat ovat. Kuusikymmentäluvulle tultaessa elämä oli köyhää ja kovaa ja maa kuului köyhimpiin maailmassa. Mikä muutos neljässäkymmenessä vuodessa onkaan tapahtunut! Nyt Korea (etelä siis) porskuttaa talousmaiden kärjessä (olikohan sijaluku jonkun mittapuun mukaan 11.). Miltä tämä muutos nykyisten vanhusten elämässä on tuntunut, vai onko tuntunut miltään? Huomaako eroa tavallista elämää elettäessä, vai näkyvätkö muutokset vasta, kun tilastoja kirjataan ylös ja niitä verrataan?

1475226.jpg

(täkäläistä arkkitehtuuria on kiva ihailla, sekä uutta että vanhaa.)

Korean matkaoppaissa korostetaan sitä, että vaikka maa on muuttunut ja länsimaistunut suuresti, elää pinnan alla yhä vahva kugfutselaisuus, joka määrää ihmisten elämää. Tämä on taas yksi asia, jota olen yrittänyt seurata ihmisten parissa. Vaikka ulkoisesti ei kungfutselaisuuden vaikutusta huomaisi, niin mitä tapahtuu ihmisten kotona ja perheen tai suvun parissa? Ovatko naiset siellä eri asemassa, mitä katukuvasta voisi päätellä?

Miehen kollegoista päätellen korealainen nykynainen voi elää kuten vastaava korealainen mieskin. Nainen voi olla, ja itseasiassa heitä onkin lukuisasti, johtavassa asemassa Miehen työantajafirmassa. Naiset saavat osallistua menoihin miesten tavoin, tosin en tiedä, kutsutaanko heitä kaikkiin mahdollisiin piireihin mukaan tai onko heidän soveliasta esimerkiksi iltariennoissa humaltua miesten tavoin. (Jo kahdessa viikossa on tullut ilmi, että täkäläiset voittavat jopa suomalaiset juomisessa.) Vaikka joiltakin osin ei tasavertaisuutta vielä olisi (palkkauksesta tai "naisen markasta" en myöskään tiedä mitään), niin nykykorealainen nainen haluaa olla korkeasti koulutettu ja haluaa hyvän työpaikan. Enää ei ole tärkeää päästä hyviin naimisiin, sillä naisellakin voi olla oma uransa. Naiset voivat jopa valita uran lastenhankinnan sijasta, mikä entisvanhaan ei olisi ollut tullut kuuloonkaan.

Ulkona näkyy todella paljon naisia pienten lasten kanssa. Näyttää siltä, että lapset tehdään tiiviiseen tahtiin peräkkäin, sillä lapset ovat syntyneet pienellä ikäerolla. Näyttäisi myös siltä, että pienet lapset hoidetaan mummojen toimesta, jos vain mahdollista, sillä paljon täällä näkee päivisin myös mummoja pienten kanssa. Tarhoja on ympärillä niin monta, etten ole laskenut niitä, mutta niissä (ainakin useimmissa) ryhmät taitavat olla kolmivuotiaille ja siitä ylöspäin. Eskari-ikäiset ja sitä nuoremmatkin kipittelevät omin nokkinensa tarhasta kotiin tai kodista tarhaan päin. Ihmiset eivät pelkää päästää pieniä lapsia yksin liikkeelle – ilmeisesti liikenteen lisäksi ei pelätä pahantahtoisia aikuisia..

Korealainen nainen on mielenkiintoinen ilmestys sekä ulkonäollisesti, mentaliteetiltään että historiallisesti. Tarkkailu jatkukoon!

1475222.jpg 

(kirsikankukkia Boramen puistossa. Kukat ovat alkaneet pudota ja niiden tilalle on tullut vihreitä, uusia lehtiä. Elämme viheriöivässä ympäristössä.)

Ja päivän ihmetyksen aiheena olkoon tänään kumkvatti. Kumkvatti ei olekaan mikään australialainen nisäkäs, vaan... No, varmaan kaikki muut tietävät mikä se on. Herkullista!